Tasokasta majoitusta tärkeisiin hetkiin.
Sofia syntyi kauppiasperheeseen vuonna 1816 ja pysytteli naimattomana 26-vuotiaaksi saakka – ei siksi etteikö hänellä olisi ollut ottajia, päinvastoin. Sofian ongelma oli hänen äitivainaansa jättämä perintö, kolmattatuhatta hopearuplaa. Tuohon aikaan aviomies päätti vaimonsa omaisuudesta, joten niin kauan kuin Sofia pysyttelisi naimattomana, hän saisi yksin päättää rahoistaan.

Sofia oli nimittäin poikkeuksellinen porvaristyttö. Häntä huolestutti kasvavia vähävaraisia tyttöjä vaanivat vaarat. Mihin joutuvat oppimattomat tytöt? Mitä naisten oppimattomuus tarkoittaa koko yhteiskunnan kehitykselle?

Hän menetti äitinsä 10-vuotiaana. Äitinsä haudalla hän lupasi perustaa koulun Raahen köyhiä ja vähävaraisia tyttöjä varten. Perintö muutettaisiin rahastoksi, jonka koroilla koulu perustettaisiin ja opetus kustannettaisiin. Sofia aikoi itse ruveta koulun opettajaksi. Isä vastusti suunnitelmaa jyrkästi, sekä ajatusta koulun perustamisesta, että Sofian halua ryhtyä sen opettajaksi. Määrätietoinen tytär kehitteli ajatusta ja päätti pysyä naimattomana kunnes eteen tulisi kosija, joka hyväksyisi hänen koulusuunnitelmansa.

Eräillä kutsuilla Sofia tapasi vapaaherra Georg Henrik Lybeckerin ja rakastui peruuttamattomasti ensi silmäyksellä. Onnen tunnetta himmensi vain pelko, pystyisikö hän sanomaan ”ei” komealle ja hienosti käyttäytyvälle vapaaherralle jos tämä vastustaisi kouluhanketta. Sofian onneksi sulhanen suostui ilomielin Sofian tahdon toteuttamiseen ja niin he allekirjoittivat Lybeckerin koulun perustamisasiakirjan hääpäivänään 14.2.1843. Koulu toimii edelleen Raahessa.

Hotellihuone kertoo Sofian elämän tärkeästä vaiheesta, sillä romanttinen Sofia-neidon kamari on sisustettu siihen hetkeen, jolloin Sofia on nukkunut siellä viimeisen neidon yönsä ja mennyt seuraavana päivänä naimisiin viereisessä kirkossa suuren rakkautensa kanssa.

Tasokasta majoitusta tärkeisiin hetkiin.
Johan Lang sai kauppiasoikeudet vuonna 1771. Kun Johanin talo paloi Raahen palossa 1810, hän lunasti Isontorin tienoilta kaksi uuden asemakaavan mukaista tonttia, mikä oli todellinen nurkanvaltaus. Hän rakennutti vuonna 1811 Langin Alakartanon Isotorin luoteiskulmaan ja Langin päärakennuksen 1812.

Johan Langin toiminimi on Suomen vanhimpia, toimien samassa paikassa Isontorin laitatalossa missä isänsäkin aikoinaan. Laajimmillaan Johan Langin laivasto käsitti 11 alusta. Laivat saattoivat tuottaa jo ensimmäisen purjehdusvuoden aikana rakennuskustannuksensa.

Johan Lang oli tukkukauppias, kuten useimmat laivanvarustaja-kauppiaat. Hän tuotti ulkomailta lukuisia artikkeleita laivanrakennustarvikkeista elintarvikkeisiin ja rihkamaan asti. Pikkukauppiaat ja rihkamapuodin pitäjät ostivat heiltä tavaransa.

Johan Lang oli aikanaan Raahen ja koko Suomen eturivin kauppiaita. Vuoden 1800 varallisuusverotuksessa hänen omaisuutensa oli Suomen neljän suurimman kauppiasomaisuuden joukossa.

Johan Lang oli työteliäs ja säästäväinen. Hän vaati paljon itseltään ja alaisiltaan. Kotielämässään hän oli vaatimaton tavoissaan ja koristelematon vanhan kansan ukko. Raahelaiset arvostivat Langia. Se näkyy siinä, että hänet valittiin moniin luottamustehtäviin aina valtiopäivämieheksi saakka.

Patruunin makuukamarista Johan on seurannut elämänmenoa torilla. Kirjoituspöydän äärellä kynttilänvalossa hän on voinut kirjoittaa sulkakynällään omia kirjeitään laivojen kapteeneille ja kauppiaille. Patruuni aloitti päivänsä varhain tapaamalla muita kauppiaita ja kapteeneja hotellihuoneen ikkunasta näkyvällä Isollatorilla, jota nykyisin Pekkatoriksi kutsutaan. Siellä vaihdettiin kuulumiset ja kuultiin uutiset maailmalta sekä lyötiin kättä päälle uuden laivan rakentamiseksi!

Tasokasta majoitusta tärkeisiin hetkiin.
Janne Byström eli yli puolet elämästään, 38 vuotta merellä. Merimiesvuosia hänelle kertyi 15, perämiesvuosia 6 ja merikapteenivuosia 17.

Janne Byström oli kiinnostunut linnuista. Ei ole liioiteltua sanoa, että hän oli kapteeni ja ornitologi samassa persoonassa. Kapteeni oli hankkinut lintuhäkkejä ja ostanutkin joitakin lintuja, mutta hänen mielipuuhiaan oli pyydystää laivaan lentäneitä lintuja ”kokoelmaansa.” Hänellä oli häkkilintuja kajuuttansa katot täynnä: kanarialintuja, tiklejä ja muita laululintuja. Papukaijaa ei ollut, vaikka sen moni toi kotiin.

Merimiehet arvostivat Janne Byströmiä kapteenina ja ihmisenä. Siitä kertoo se, että hänen laivoihinsa pestauduttiin joukolla. Hänet tunnettiin hyvänä, luotettavana ja varovaisena merenkävijänä. Raahen laivanrakennus ja merenkulku lopahti 1890-luvulla ja suurin tekijä on nk. komposiittialusten voittokulku, raahelaiset kauppiaat eivät lähteneet investoimaan uuteen teknologiaan. Ja niin iski työttömyys 57-vuotiaaseen kapteeniin keväällä 1895.

Kapteenin huone on sisustettu vuoteen 1896, jolloin Janne on jäänyt maihin ja komeasta urasta merikapteenina muistuttaa seinällä oleva kapteenin taulu ja lempiharrastuksesta lukuisat kauniit linnut huoneessa. Tässä hytissä Janne vietti eläkevuosiaan muistellen vapaana liitäviä lintuja ja myrskyisiä öitä merellä.

Tasokasta majoitusta tärkeisiin hetkiin.
Anna on 18-vuotias merikapteenin tytär. Hän on sivistyskodista ja hänet on opetettu kotona laskemaan ja lukemaan. Kyse on isän ylpeydestä – hänestä on mieluisaa kertoa, että heillä sekä pojat, että tytöt hallitsevat nämä työelämässä välttämättömät perustaidot.

Anna asuu Langin Alakartanossa puotineitsyen huoneessa, ikkuna Isolletorille päin, heti kulmassa sijaitsevan puodin vieressä, seinän takana työpaikastaan. Siitä on etua siksikin, että hän on lähellä itse puotia varkaiden ja kaikenlaisten kolkuttelijoiden varalta, eli eräänlainen puodin vartija samalla. On myös ehdottoman tärkeää, että hän on valmiina ottamaan vastaan maakunnasta kauppaa tekemään tulevia talonpoikia ja osoittaa heille majoitustilat, jos sattuvat tulemaan myöhään tai hyvin aikaisin aamulla. Isäntää on turha hätyyttää sellaisilla asioilla hereille, saati valvottaa.

Hotellihuoneessa eletään vuotta 1860. Langin taloa isännöi Fredrik Sovelius nuorempi. Hän meni avioon Zachris Franzénin tyttären Johanna Margaretan, eli Jennyn kanssa ja sai vanhan komerssin kuoltua koko Langin kauppahuoneen haltuunsa 1852.

Anna on sisustanut rakkaan huoneensa yksinkertaisesti, mutta kauniisti. Seinälle hän on maalauttanut taulun kalajokisesta kotitalostaan ja kirjoituspöydän eli sekretäärin äärellä hän kirjoittaa mammalleen joka viikko kirjeen ja lähettää kotiväelle osan palkastaan.

Tasokasta majoitusta tärkeisiin hetkiin.
Langin päärakennuksen kulmahuoneessa työskenteli aikoinaan komerssi. Etuhuoneessa kaukaiset vieraat otti vastaan kirjanpitäjä, joka johdatti talonpojat ja kauppiaat peremmälle komerssin työhuoneeseen kauppaa hieromaan. Toisaalta toinen talon vilkkaista sydämistä lienee ollut väentupa, jossa asusti palvelusväki. Väentupa sijaitsi pihaa reunustaneessa piharakennuksessa, joka on nyt jo purettu pois.

Uudessa väentuvassa yhdistyy ainutlaatuisella tavalla komerssin huoneen arvokas tunnelma väentuvan talonpoikaisuuteen. Kunnostustöiden aikana komerssin huoneen nurkasta löytyi roiskemaalaus, joka sopi hyvin väentuvan seiniä verhoilemaan. Väentuvassa on kaksi osaa, ja pikku salin alkuperäinen kattomaalaus ulottuu taaimmaiseen osaan saakka kattoa koristamaan.

Hotellihuoneen parivuoteella levätessä voi tuijotella kattomaalausta ja miettiä, millaista elämänmeno oli tässä suuressa kulmatalossa Isontorin laidalla 200 vuotta sitten. Perheen pienimmät pääsevät halutessaan viettämään yönsä ainutlaatuisessa antiikkisessa kaappisängyssä. Ovet voi jättää raolleen, jos siltä tuntuu… Väentuvan sohvasta saa mukavan parivuoteen kahdelle aikuiselle. Väentuvassa aika pysähtyy ja kiire unohtuu!

Tasokasta majoitusta tärkeisiin hetkiin.
Johanna Margareta eli Jenny (1830–1857) syntyi Zachris Franzénin toiseen avioliittoon Lovisa Eleonora Frosteruksen kanssa. Jenny solmi avioliiton Langin kauppahuoneen kirjanpitäjän Fredrik Soveliuksen (1822–1897) kanssa vuonna 1850.

Zachris Franzénin kuoltua he asettuivat asumaan Langin päärakennukseen Isontorin (nyk. Pekkatori) reunalle. Talossa oli kaikkiaan 17 huonetta. Jennyn ja Fredrikin onni jäi lyhyeksi, sillä Jenny menehtyi lapsivuoteeseen vuonna 1857. Fredrikillä alkoi pitkä suruaika. Fredrik solmi vielä uuden avioliiton oltuaan yli kolmekymmentä vuotta leskenä vuonna 1891 nuoren ruotsinmaalaisen Ebba Ljunggrenin kanssa.

Kauppaneuvos Zachris Franzénin kuoleman jälkeen monista vävyistä liikkeen johtoon tuli Fredrik Sovelius nuorempi, jonka hoidettavaksi Zachris oli jo elinaikanaan siirtänyt monia liikkeen asioita. Omistajanvaihdos edellytti Franzénin valtavan omaisuuden pilkkomista, eli perikunta myi laivoja, taloja, sahoja ja ruukkeja. Jenny ja Fredrik asettuivat asumaan Langin päärakennukseen Isontorin (nyk. Pekkatori) reunalle.

Fredrik oli suorittanut perämiehen ja kapteenin tutkinnot. Hän sai porvarioikeudet vuonna 1849 ja kauppaneuvoksen arvonimen vuonna 1869. Hän jatkoi Langin liiketoimia erinomaisella menestyksellä ja hänen aikakautenaan Raahe kukoisti Suomen suurimpana purjelaivakaupunkina 1860–1870-luvuilla. Langin kauppahuone jatkoi kasvua ja 1800-luvun loppupuolella Fredrik Soveliusta tituleerattiin jopa Suomen rikkaimmaksi mieheksi.

Jennyn huoneesta avautuu valoisa näkymä Langin sisäpihalle. Varakkaiden kauppiaiden rouvat hankkivat mööpeleitä, tapetteja ja kankaita ulkomailta ja Jennyn oman hotellihuoneen arvokas sisustus onkin selvästi kauempaa Raaheen uitettu. Vanhat lattialankut on maalattu uudelleen maalikerroksista löytyneellä vanhalla värisävyllä. Sisustuksessa huokuu nuoren rouvan unelmat ja rakkaus.

Tasokasta majoitusta tärkeisiin hetkiin.
Hotellihuoneet kertovat elämäntarinoita. Johanna Gustava Franzén os. Lang (1796–1826) oli talon rakennuttajan Johan Langin ja Sofia Vidbäckin tytär. Hän avioitui 18-vuotiaana vuonna 1814 isänsä kauppahuoneessa kirjanpitäjänä työskennelleen Zachris Franzénin (1787–1852) kanssa. Johan Langilla ja Sofia Vidbäckillä (1760–1834) oli vain tyttäriä. Tuohon aikaan omaisuus perittiin isältä, ei äidiltä, ja peritystä omaisuudesta huolehti aina mies, oli se sitten isä, aviomies tai poika. Langin kauppahuoneen omistajasuku vaihtui siten kaksi kertaa liikkeen siirtyessä avioliittojen kautta ensin Franzéneille (1823) ja seuraavassa polvessa Soveliuksille (1859).

Johannan ja Johanin perheeseen syntyi kolme tytärtä, Helena, Sofia ja Charlotta sekä Johan-poika. Johanna kuoli vuonna 1826. Vuonna 1829 Zachris avioitui uudelleen Lovisa Eleonora Frosteruksen kanssa. Pariskunta sai kolme tytärtä: Johannan (Jennyn), Bettyn ja Nannyn sekä kaksi poikaa, jotka molemmat kuolivat pieninä. Johannan huoneen sisustus on rakennettu alkuperäisen kattomaalauksen ympärille. Kattomaalaus on alunperin koristanut ns. pikku salin kattoa, mutta huonejärjestystä on muutettu jo 1800-luvulla ja maalaus oli jäänyt piiloon alaslasketun katon taakse. Kattomaalauksen koristeaiheista tehtiin koristeet seinien yläosaan ja huoneen värit on valittu maalauksen väritykseen sopivaksi. Seinän alaosia koristaa kustavilaistyylinen yksinkertainen vaakapaneeli, joka on maalattu kustavinharmaalla maalilla. Sisustuksen suunnittelussa on hyödynnetty Johannan perunkirjaa, johon hänen omaisuutensa on lueteltu laivoista parsinneulaan. Johanna oli vauraan kauppiasperheen tytär ja myöhemmin rouva, mutta isältään Johanilta hän lienee perinyt vaatimattoman ja konstailemattoman mielenlaadun, joka näkyy hotellihuoneen sisustuksessa.